lauantai 30. huhtikuuta 2011

Hauskaa Vappua!



Hauskaa Vappua kaikille blogini lukijoille!♥
 

Day 30 – Your favourite book of all time

Vihdoinkin haasteen viimeinen päivä!;) Kaikkien aikojen parasta kirjaa on ihan mahdoton valita, mutta alla top5-listani:

♥ Veljeni Leijonamieli / Astrid Lindgren
♥ Mehiläisten salaisuudet / Sue Monk Kidd
♥ Poltetut varjot / Kamila Shamsie
♥ Señor Peregrino / Cecilia Samartin
♥ Jalnan synty / Mazo de la Roche

Ensi viikolla jatketaan taas uusien kirjojen parissa!

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Day 29 – A book everyone hated but you liked

Tämä on varmasti haasteen vaikein kysymys. En keksi yhtään kirjaa, jota muut vihaisivat mutta josta minä olen pitänyt. Cecilia Samartinin Señor Peregino jakoi kovasti mielipiteitä, eli osa tykkäsi paljon ja osa taas ei yhtään joten valitsen nyt sen tähän. Minä rakastin Peregrinoa!

torstai 28. huhtikuuta 2011

Day 28 – Favourite title

Tämä on myös tosi hankala, koska en varmasti tunne kaikkia kirjannimiä ja moni kaunis jää mainitsematta. Siksi päätin, että valitsen kauneimman kirjannimen joka löytyy omasta kirjahyllystäni. Tässä siis Top5 sekalaisessa järjestyksessä:

Greenberg, Joanne                    I never promised you a rose garden
Monk Kidd, Sue                          Merenneidon tuoli 
Olsson, Linda                             Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Pulkkinen, J.P.                            Kaikki onnelliset perheet
Tryzna, Tomek                             Mene, rakasta

Nyt nukkumaan, palailen uusien kirjajuttujen kera vapun jälkeen, huomenna yritän ehtiä laittaa vielä haasteen toiseksi viimeisen osan.:)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Day 27 – The most surprising plot twist or ending

Harjukaupungin salakäytävien kaksi eri loppua oli yllätyksellinen ja mielenkiintoinen ratkaisu. Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa sai myös yllättävän lopun johon en ollut valmistautunut kuten myös Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla.

Salo

Salo / Turkka Hautala. Gummerus, 2009. 320 sivua.

 Turkka Hautalan Salo oli Finlandiaehdokkaana vuonna 2009, eikä syyttä. Salo kertoo pienehköstä suomalaisesta kaupungista ja sen asukkaista, kaupungin nimeä ei mainita, mutta kirjan nimi antaa ehkä joitain viitteitä... Yksitoista eri asukkia kertoo elämästään kaupungissa aina yhden luvun ajan. Nämä yksitoista liittyvät jollain tavoin yhteen, he tuntevat tai tietävät toisensa aina jotain kautta.

"salo
1. suuri (asumaton) metsäalue, erämaa, sydänmaa, korpi
2. vanh. iso metsäinen saari "

Lukija saa tutustua esimerkiksi maahanmuuttajapoikaan joka työskentelee isänsä kebabravintolassa. Isä patistaa poikansa puhumaan huonoa suomea asiakkaille, koska suomalaiset haluavat kebabinsa ripauksella eksotiikkaa, vaikka neljävuotiaasta Suomessa asunut poika muuten puhuu täydellistä suomea.  Myös kaupungin erikoisin persoona, Hattuleidi, kertoo yhden luvun ajan elämästään, sitä ennen lähes kaikki muut kertojat ovat jo maininneet hänet sivulauseessa.

Suuren tehtaan pomo tietää, että tehdas joudutaan sulkemaan, ja että samalla kuolee koko kaupunki. Rasistiteinipoika hakkaa kavereineen pizzataksikuskin ja rikkaampaa elämää kaipaava nuori mies yrittää iskeä postinkantajatytön aamuyöstä samalla kun hautaustoimisto hakee ruumiin samasta rapusta. Suomalaisen kaupungin yöelämää seuraa eläkeikää lähestyvä Tiina nakkikiskan luukulta. Hän tarjoilee makkarat ja lihapiirakat baareista palaaville kaupunkilaisille, ja ehtii siinä sivussa huolehtia poikansa lapsuudenkaveristakin.

Romaanin rakenne on mielenkiintoinen. Jokaisessa luvussa on eri päähenkilö jonka kautta saa seurata eri-ikäisten miesten ja naisten elämää ja sitä kautta suomalaisen pikkukaupungin elämää 2000-luvulla. Yhdessä luvussa ollut sivuhenkilö siirtyy seuraavassa luvussa pääosaan, joistakin tapahtumista saa kaksi eri versiota mutta yhtäläisyyksiä on varsin vähän, eikä ne pienet kertaamiset ärsytä ollenkaan.

Hautala kirjoittaa mielestäni loistavasti eri-ikäisten näkökulmista ja yhteentoista lukuun mahtuu jo ne oleisimmat henkilöhahmot suomalaisesta yhteiskunnasta. Vaikka mukaan mahtuu kauheitakin tapahtumia, kuten paloittelumurha ja vakavaa rasismia, kertoo Hautala niistä hauskasti ja huumorilla. Nauroin useaan otteeseen ääneen kirjaa lukiessani, ja se ei ole minulle tavallista;) Todella loistava esikoisromaani joka on ehkä jäänyt monelta huomaamatta? Tai sitten syynä sille, etten ole nähnyt tästä hehkutuksia missään on se, etten ole ollut täällä kirjablogimaailmassa vielä vuonna 2009 kun kirja ilmestyi;) Odotan jo innolla että pääsen lukemaan Hautalan uusimman kirjan, Paluun, joka jo odottaa kirjahyllyssä.

Pisteitä ****+

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Day 26 – A book that changed your opinion about something

Khaled hosseinin Leijapoika oli ensimmäisiä Afganistan-aiheisia kirjoja joita luin ja se muutti totaalisesti kuvani maailmasta. En tiedä missä ruusuisessa todellisuudessa olin elänyt, mutta en voinut kuvitellakaan kuinka huonosti asiat jossain päin maailmaa ovat vielä tänä päivänä. Tiesinhän minä, että asiat ovat huonosti, mutta tietyt pikkujutut ja vivahteet kirjassa saivat minut kyllä ymmälleen, eikä hyvällä tavalla.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Day 25 – A character who you can relate to the most

Muutaman helpon haastepäivän jälkeen tuli taas yksi vaikea. Tällä hetkellä en oikein osaa sanoa mihin kirjahahmoon samaistun, mutta nuorempana samaistuin kovasti Anni Polvan Tiina-kirjojen Tiinaan! Muistan leikkineen olevani Tiina monesti;) Myös Francine Pascalin Sweet Valley High-kirjasarjan kaksoset Jessica ja Elizabeth olivat nuorempanan samaistumisen kohteina, samaistuin etenkin kaksosista fiksumpaan ja "nössömpään" Elizabethiin. Elizabeth oli fiksu ja järkevä, tykkäsi kirjoittaa ja oli rauhallisempi kuin Jessica. Minulla ei ole siskoa, mutta yksi todella läheinen ja samanikäinen tyttöserkku joka taas enemmän oli Jessican kaltainen. Ulkonäöllisesti en samaistunut kaksosiin, nimittäin blondi en ole koskaan ollut;)

Viikko joulukuussa

Viikko joulukuussa (A Week in December, 2009) / Sebastian Faulks. Gummerus, 2010. 504 sivua.

 Sebastian Faulksin romaani Viikko joulukuussa on mainittu jossakin satiirina tämän päiväisestä yhteiskunnastamme. Kirjassa seurataan kuuden lontoolaisen arkea yhden viikon ajan joulukuussa 2007. Näiden kuuden kohtalot kiemurtelevat tuon viikon aikan yhteen mielenkiintoisella ja yllätyksellisellä tavalla.

John Veals on investointipankkiiri jolla on loistava uusi bisnesidea jonka avulla hänestä tulee uskomattoman rikas. Veals on niin uppoutunut työhönsä investointimaailmassa, että hän ei pörssikurssien lomassa huomaa teinipoikansa Finnin huumeidenkäyttöä tai kannabispsykoosia.

Toisessa osassa Lontoota Jenni Fortune ajaa metroa työkseen, viettää vapaa-aikansa virtuaalitodellisuudessa ja haaveilee siinä sivussa asianajajastaan Gabrielista. Gabriel asuu pienessä asunnossa, jonka keittokomeroon ei mahdu kahta ihmistä. Asunto on kaikkea muuta kuin esimerkiksi rikkaiden al-Rashidien miljoonakartano. Farooq al-Rashid juhlii Englannin kuningattarelta saamaansa tunnustusta samalla kun hänen nuori poikansa Hassan istuu junassa räjähteitä repussaan.

Samaan aikaan, toisella puolella kaupunkia, kirjallisuuskriitikko, epämiellyttävä R.Tranter, kirjoittaa uransa kriittisintä ja ilkeintä raporttia kirjasta, jonka kirjoittaja uhkaa viedä Tranterin himoitseman kirjallisuuspalkinnon tämän nokan edestä.

Seitsemän päivän aikana näiden kuuden elämät kietoutuvat yhteen yllätyksellisellä tavalla. Rikas Sophie Topping järjestää poliitikkomiehensä kanssa hienon päivällisen johon on kutsuttu kaikki John Vealsista asianajaja Gabrieliin. Kaikki tuntevat toisensa jotain kautta ja yhteistä keskusteltavaa riittää erilaisuudesta huolimatta. Kirjan takakannen lause "Kauhistuttava satiiri ahneesta ajastamme" on osuva kuvailemaan kirjaa. John Veals on ahne bisnesmies joka ei huomaa poikansa sairastumista työn keskeltä. Juhlien jälkeenkin Veals karkaa aamuyöllä työpaikalleen odottamaan pörssien avautumista. Kirjallisuuskriitikko Tranterkin on tavallaan ahne, hän tekee kaikkensa voittaakseen mainetta ja kunniaa kirjallisuuspalkintogaalassa.

Viikko joulukuussa on toki mielenkiintoinen ja mukaansatempaava romaani aikamme ahneudesta ja yhteiskunnasta, mutta ei se ihan susikkikirjoihini yllä. Mielestäni mukana oli ihan liikaa ihmisiä, jos kirjan tapahtumat olisivat edes pitäytyneet kuudessa "päähenkilössä" olisin ollut tyytyväinen, mutta kun kirjassa yhteensä seikkaili montakymmentä henkilöä oli minun pääni pyörällä. Jouduin useaan otteeseen kääntämään sivuja taaksepäin, tarkistaakseni kuka kukin oli. Nimiä ja henkilöitä oli siis paljon, jopa liikaa, jotta olisin muistanut kaikki. Lisäksi kirjassa kuvailtiin paljon investointimaailmaa, pankki- ja pörssiasioita jotka minulle ovat täyttä hepreaa. Minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt talousasioita, ja se on minusta joku maailman tylsimmistä aiheista,, joten tämä kirja ei ehkä ihan ollut aiheeltaankaan minulle suotuisa. Henkilöhahmoista paistoi läpi yhteiskuntamme stereotypiat. John Veals oli ahne työnarkomaani, Hassan al-Rashid pommi-iskua suunnitteleva maahanmuuttajapoika ja R.Tranter köyhä, kriittinen ja kateellinen entinen, epäonnistunut kirjailija.

Sebastian Faulksin kieli on sujuvaa ja helposti luettavaa. Kirja on itse asiassa yllättävän mukaansatempaava ja nopealukuinen, vaikka aihe on minulle vaikea ja sivujakin oli yli 500. Henkilöt oli stereotypioista huolimatta huolellisesti kuvailtuja ja heidän persoonallisuutensa erilaisuudet tuli hyvin esille. Minä tykkään aina seurata mielenkiintoisten ja huolella kuvattujen henkilöiden edesottamuksia. Vaikka Viikko joulukuussa ei yllä ihan suosikkikirjojeni joukkoon vietin silti pari mukavaa päivää kirjan parissa ja voin suositella sitä etenkin talouselämästä ja yhteiskunnastamme kiinnostuneille.

Pisteitä ****-


********************maailmanvalloitus: Iso-Britannia***********************

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Day 24 – A book that you wish more people would’ve read

Valitsen tähän kaksi aiheeltaan todella tärkeätä kirjaa, jotka toivoisin niin monen kuin mahdollista lukevan. Markus Nummen Karkkipäivässä kerrotaan lasten heitteillejätön surullisista seurauksista kun taas Susanna Alakosken Sikalat-romaanissa puhutaan vanhempien alkoholismin seurauksista ja lasten kärsimyksestä. Tärkeitä aiheita joiden uhreiksi liiankin monet suomalaiset lapset joutuvat.


lauantai 23. huhtikuuta 2011

Day 23 – A book you wanted to read for a long time but still haven’t

Tämä lista on mahdottoman pitkä, mutta mainitsen nyt muutaman kirjailija, joiden kirjoja minun on pitänyt jo kauan lukea:

* Jane Austen
* Chimamanda Ngozi Adichie
* Päivi Alasalmi

Lisäksi luettavien kirjojej kasastani löytyy esimerkiksi Ian McEwanin Sovitus, Virpi Hämeen-Anttilan Toisen taivaan alla ja Sophie Kinsellan Mini Shopaholic. Hyllystäni löytyy myös Anja Snellmanin Parvekejumalat joka minun piti lukea jo viime syksynä.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Day 22 – Favourite book you own

Olen koko päivän miettinyt minkä kirjan valitsisin tähän, mutta tajusin juuri että valinta on lopulta aika helppo. minä ahmin kirjoja omaan hyllyyni, ja lukemattomia omia kirjoja löytyy todellakin kymmeniä. Suosikkini jo luetuista, omistamistani kirjoista on ehdottomasti Riikka Pulkkisen Totta sekä Raja!



Ps! Liityin juuri BookCrossaajaksi, löytyykö lukijoiden joukosta muita crossaajia joilla olisi hyviä neuvoja tai kokemuksia annettavana? Suunnittelin vieväni ensimmäisen kirjani kaupungille huomenna;) Nyt kuitenkin takaisin Sebastian Faulksin ja suklaan pariin! Hyvää pitkäperjantain jatkoa kaikille♥

Kirahvin kyyneleet

Kirahvin kyyneleet (Tears of the Giraffe, 2000) / Alexander McCall Smith. Otava, 2004. 300 sivua.

 Alexander McCall Smithin Naisten Etsivätoimisto nro 1 -kirjasarjan toinen osa on nimeltään Kirahvin kyyneleet. Mma Ramotswe on menossa naimisiin Botswanan parhaan automekaanikon J.L.B Matekonin kanssa ja häämietiskelyjen keskellä naisen elämään tuleekin yllättävä käänne, kun heidän perheensä kasvaa kahdella henkilöllä. Mutta Mma Ramotswella riittää perhekiireiden lisäksi etsivätöitäkin. Amerikkalainen nainen tulee käymään ja pyytää Mma Ramotswea selvittämään, mitä tämän kymmenen vuotta aiemmin kuolleelle pojalle oikein tapahtui. Mma Ramotswe aistii naisen surun ja ottaa tehtävän vastaan. Viisaan sihteerikkönsä Mma Makutsin ja tulevan aviomiehensä avulla Mma Ramotswe saa tapauksen selvitettyä, ja siinä sivussa etsivätoimisto hoitaa muutaman muunkin tapauksen. Mma Ramotswen tie vie rajan yli jopa Zimbabween, mutta kun työt hoituu kunnialla ja kotona odottaa uusi, rakas perhe on nainen tyytyväinen ja onnellinen.

Mma Ramotswe-kirjat on parasta hyvän olon-kirjallisuutta. Olen viimeiset viikot lukenut kolmeen tenttiin ja tenttikirjojen ohessa on kiva lukea jotain helppoa ja hauskaa. Sympaattisen Mma Ramotswen seurassa viihdyn hyvin, vaikka ehkä nämä kirjat eivät nyt mitään yllätyksellisiä jännäreitä ole. Botswana-fiilis on kuitenkin todella kiva ja lämminhenkinen ja henkilöhahmoistakaan ei voi olla pitämättä. Sitäpaitsi aloin bongailla oikein elämänviisauksiaksin kirjan sivuilta;)

"(...)Älkää suotta ujostelko, Mma Ramotswe sanoi. -Meillä käy kaikenlaisia ihmisiä. Avun pyytämisessä ei ole mitään häpeämistä. -Itse asiassa, Mma Makutsi pisti väliin, -juuri vahvat ovat niitä, jotka pyytävät apua. Heikot taas eivät uskalla tulla miedän luoksemme. "

Miellyttävän rentouttava lukukokemus tenttikiireiden keskellä. Seuraavan Mma Ramotswen taidan lukea kesähelteillä aurinkotuolissa tuolla pihalla...Nyt siirryn vähän painavampien kirjojen pariin;)

Pisteitä ***

torstai 21. huhtikuuta 2011

Days 20-21

Day 20 – Favourite romance book

En oikein tiedä kuinka tulkitsisin tuon "romance book" mutta valitsen tähän siis suosikkini romanttisesta kirjallisuudesta. Valintani on kirjailija nimeltä Nicholas Sparks jonka kirjat ovat romanttisia ja usein haikeita ja surullisia. Kieli ei ole koskaan kummoisempaa mutta romantiikannälkään oivaa kirjallisuutta;) Suosikkini tähän saakka lukemistani on Haikein terveisin (johon pohjautuva elokuva oli myös hieno).



Day 21 – Favourite book from your childhood

Muumien, Astrid Lindgrenin ja Johanna Spyrin lisäksi olin lapsena suuri Pupu Tupuna-fani. Isäni luki minulle ja veljelleni Pirkko Koskimiehen pupusadut kymmeniä kertoja. Myös Miina ja Manu -kirjat olivat kovaa valuuttaa. Sitten muistan yhden lyhyen sadun joka löytyi eräästä sinisestä satukirjasta. Sadun nimi oli Hurjan ukin jeeppi ja isämme luki sen meillen niin monta kertaa, että osasimme sen lopulta ulkoa ja luimme kaikki kolme yhdessä;)
 

Mulla alkoi tänään ihanan vapaa pääsiäisloma! Yritän saada muutaman kirjan luettua loppuun, ihanaa kun on aikaa lukea vaikka koko päivä. Nyt kuitenkin hyvän ystävän ja elokuvan pariin;)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Day 19 – Favourite book turned into a movie

Tämä on kiva haastepäivä;) Minä tykkään lukea kirjan ja katsoa siihen pohjautuvan elokuvan ja muutamia suosikkeja löytyykin. Ekaksi täytyy taas mainita Sue Monk Kiddin Mehiläisten salaisuudet joka on sekä kirjana että leffana ihan suosikkilistojeni kärkeä. Dennis Lehanen kirja Suljettu saari ja samanniminen elokuva on myös hyvä pari kuten myös Paulo Coelhon kirja Veronika päättää kuolla ja siihen pohjautuva leffa jonka pääosassa on Sarah Michelle Gellar. Muita kirja-elokuvapareja joista tykkään on Susanna Alakosken Sikalat-kirja ja siihen pohjautuva Sovinto-niminen elokuva. Myös Poika raidallisessa pyjamassa oli koskettavan hieno sekä kirjana että leffana. Alice Seboldin Oma taivas oli kirjana parempi kuin elokuvana, mutta leffakin oli ihan ok. Jos on valittava yksi suosikki, taitaa se olla Mehiläisten salaisuudet!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Days 16-18

Olen surkea kirjabloggaaja tällä hetkellä. Oikeastaan olen tällä hetkellä aika surkea elämään. En tapaa kavereita, en perhettä, en ehdi laittaa ruokaa, en siivota, en pestä pyykkiä. Muutaman päivän ajan tenttikirjat ovat paras ystäväni ja menevät kaiken muun edelle. Tällä viikolla oli siis ohjelmassa kolme tenttiä ja yksi esitelmä. Nyt helpottaa jo, tänään oli kaksi tenttiä joten one more to go! Torstai-iltana lähden pääsiäislomalle vanhempieni luokse jolloin en aio tehdä muuta kuin syödä suklaata ja lukea kaunokirjallisuutta. Tähän väliin muutama 30 days of books -haastepäivä:


Day 16Favourite female character
 Nuorempana (toki vieläkin) Astrid Lindgren oli suosikkikirjailijani ja ihastuin moneen hänen hahmoonsa. Peppi oli rohkea ja upea, minun vastakohtani lapsena. Itse olin ujo ja varovainen ja ihailin Pepin rohkeutta tehdä eri asioita, panna vanhemmille vastaan ja tehdä omia valintoja. Eniten ihailin kuitenkin Marikkia ja kaipasin aina pikkusiskoa, samanlaista kuin Marikillakin oli. Tänään olen ihan tyytyväinen pikkuveljeeni enkä aio valita Peppiä tai Marikkia tähän. Sen sijaan palaan Johanna Spyrin Heidiin ja valitsen alpeilla asustavan tytön suosikki naishahmokseni. Minä kadehdin Heidiä, hän sai asua alppimökissä, nukkua pienen ikkunan alla josta näkyi tähtitaivas. Syödä isoja juustopaloja ja juoda maitoa kulhosta lämmittävätn takkatulen edessä. Hyppiä päivisin alppirinteillä lammasten perässä. Ahh!


Day 17 Favourite quote from your favourite book
 En valitettavasti voi ottaa lainausta suosikkikirjastani. Ekaksi en osaa valita yhtä suosikkikirjaa, ja tokaksi en ole tällä hetkellä samalla paikkakunnalla suosikkikirjojeni kanssa. Valitsen siis yhden lempilainauksen yhdestä hienosta kirjasta:

"Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."(Pikku Prinssi)

Day 18A book that disappointed you
 Viime vuoden Finlandia-palkinnon voittaja, eli Mikko Rimmisen Nenäpäivä ihan ehdottomasti! Mielipiteeni voi lukea täältä.  


Näiden tulppaanien avulla haluan toivottaa kaikille ihania kevätpäiviä ja SUURI kiitos taas kaikille uusille lukijoille (ja vanhoillekin, tietty), teitä on jo hurjan monta!♥

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Day 13 -15

Day 13 - Your favourite writer

En osaa taaskaan valita vain yhtä joten tässäpä tulee listaa:

Cecilia Samartin
Khaled Hosseini
Ian McEwan
Riikka Pulkkinen

Day 14 - Favourite book of your favourite writer

Cecilia Samartinin Nora & Alicia

Day 15 - Favourite male character

Tämä on tosi vaikea! Tykkään Ian McEwanin kuvailemista henkilöistä ja mieleenpainuvin on Polte -kirjan Michael Beard. Beard ei todellakaan ole suosikkini, itseasiassa hän oli aika vastenmielinen henkilö mutta pitkään aikaan todellakin mieleenpainuvin!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Day 12 – A book you used to love but don’t anymore

En vastaa tähän yksittäistä kirjaa, mutta ennen rakastin hömppää. Luin melkein vain hömppää, kunnes tylsistyin ja tajusin, että on olemassa oikeasti hyviä kirjoja. Ei sellaisia jossa onnellisen lopun aavistaa jo kirjan alussa. Sophie Kinsella on tähän poikkeus ja kesäisin ja varsinkin rantalomilla luen yhä hömppää, se on kivaa ja rentouttavaa aivot narikalle-kirjallisuutta.

kuva: harlequin.se
Lähipäivät menevät visusti tenttikirjojen parissa, sillä ensi viikolla on peräti kolme tenttiä jotka haluaisin päästä läpi. Yritän pitää huhtihaasteen elossa täällä blogin puolella, mutta saattaa olla että välipäiviäkin tulee. Mukavaa viikkoa kaikille!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Day 11 – A book you hated


Yritin lukea Salman Rushdien "klassikkoa" Saatanalliset säkeet viime kesänä huonoin tuloksin. Tsemppasin kirjan puoliväliin, mutta kun en edelleenkään tajunnut mistä se kertoi jätin sen kesken ja palautin kiireen vilkkaa kirjastoon. Ihan piakkoin en aio yrittää tätä kirjaa uudelleen. Onko kukaan lukenut tätä loppuun saakka ja ymmärtänyt mistä se kertoo? Takakannen lento-onnettomuutta (?) en huomannut kirjassa ollenkaan...;)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Katoamisten kirja

Katoamisten kirja / Iida Rauma. Gummerus, 2011. 377 sivua.

 Sain Iida Rauman esikoisromaanista Katoamisten kirja arvostelukappaleen ja täytyy kyllä sanoa, että tuntuu tosi kivalta kun uutuuskirjoja saa luettavaksi heti tuoreeltaan! Iida Rauman esikoinen on sitä paitsi todella vahva ja hieno romaani jonka ahmin muutamassa illassa tenttikiireistä välittämättä.

Päähenkilö, nimettömäksi jäävä nuori tyttö, työskentelee hoitokodissa apulaisena. Pesee, syöttää ja hoivaa Alzheimerista ja muista sairauksista kärsiviä vanhuksia. Hän asuu yhdessä tyttöystävänsä Sofian kanssa, joka opiskelee venäjää ja laulaa kauniisti. Minä-kertojan isä on kadonnut, äiti kiinnostuneempi sisällissodassa kuolleista ihmisistä kuin tyttärestään. Parisuhdekin on kriisissä, Sofia ei enää tunnu samalta kuin suhteen alussa eikä minä-kertojakaan ole täysin sinut itsensä kanssa.

"Hoipertelen kotiin pitkin öistä jokirantaa. Taivas on pilvetön, mutta kaupungissa on liian valoisaa, jotta tähtiä näkyisi. Hanskat ovat jääneet johonkin, toivottavasti Sofialle. Hän halusi lähteä jatkoille ja vaikutti hilpeältä, kun sanoin meneväni kotiin. Jokirannan lamput ovat uponneet veteen, joka näyttää siltä kuin se ei virtaisi lainkaan. Päässä pyörii, paleltaa ja panettaa. Ohitan jokilaivoja, ja jostain kuuluu musiikkia. Mietin, että voisin astella kannelle ja tilata oluen. Ehkä laiva irtaantuisi pengermästä ja seilaisi siltojen ali myötävirtaan, seisoisin kannella ja katselisin ohi lipuvaa rantaa, tuolla menee kortteli jossa minä ja Sofia asumme, tuolla taidekoulu ja linna. Ehkä muut laivat lähtisivät karkulaisen innoittamina matkaan, ne muodostaisivat kimaltelevan valoketjun, suuntaisivat kohti avomerta. Aamulla Sofia palaisi kotiin ja näkisi tyhjän sängyn, ja ihmiset humaisivat, ettei enää yksikään alus kellu turhan panttina joessa, minä ja laivat olisimme kadonneet jäljettömiin."

Työpaikalla hoivakodissa on myös Kosovosta Suomeen muuttanut erilainen Zorka, josta muodostuu kertojalle tärkeä henkilö. Zorka tulee mieleen maalatessa, masturboidessa ja illalla Tenoxin vaikutusta odottaessa. Minä-kertoja haluaa silti yhä Sofian, vaikka Zorka tuntuukin olevan useammin mielessä.  Sofian aika menee opiskeluun, teatteriharrastukseen ja bileiden järjestämiseen ja kirjan minä-kertoja huomaa yhä useammin olevansa yksin, yksin maalaustensa parissa joihin aina ilmestyy kuva samasta pisamaisesta tytöstä, Susannasta.

Katoamisten kirja liikkuu kahdessa ajassa, toisaalta saamme seurata minä-kertojan arkea töissä, parisuhteen vaikeuksia, psyykkisesti sairaan äidin huolehtimista ja kadonneen isän miettimistä.  Mutta tapahtumat liikkuvat myös menneisyydessä, minä-kertojan kouluajassa jolloin hän ja Sofia eivät vielä olleet ystäviä. Samalla luokalla oli Susanna, pisamainen tyttö jota kaikki haukkuivat hulluksi. Susanna ilmaantui kuitenkin jo silloin minä-kertojan maalauksiin, Susanna joka oli outo ja erikoinen, Susanna joka yhtäkkiä, kesäloman jälkeen ei enää palanutkaan kouluun.

Katoamisten kirjan aiheet ovat tärkeitä, mielenterveys, homoseksuaalisuus, väkivalta - mutta millään aiheella ei mässillä turhaan vaan kaikki sopivat tarinaan. Iida Rauman kieli on sujuvaa ja kaunista, ei turhan kikkailevaa, jotenkin yksinkertaista mutta kuvailevaa.

"On sunnuntai-ilta, sateinen mutta tyyni. Uutisissa kerrotaan, että myrsky on aiheuttanut sähkökatkoksia ja että kaduille parkkeerattuja autoja on jäänyt puista irronneiden oksien alle. Yksi jokirannan laivoista on lähestulkoon irronnut yön aikana, kun tuuli ja aallokko ovat hiertäneet kiinnitysköydet poikki."

Kirjan kantava aihe on katoaminen, päähenkilön isä on kirjaimellisesti kadonnut, äitikin on kadonnut menneisyyteen, parisuhteesta on kadonnut se tarvittava kipinä ja päähenkilö tuntuu kadottaneen osittain itsensä. Työpaikan vanhukset ovat kadonneet dementiaan ja sairauksiin, maalauksissa näkyvä tyttö katosi jo vuosia sitten.

Kirjan tapahtumat asettuvat Turkuun, päähenkilö on parikymppinen nainen joka työskentelee vanhusten parissa. Pystyin samaistumaan kirjan kertojaan todella hyvin, koska juuri mainitut seikat yhdistävät meitä. Rauman esikoinen on todella hieno ja vahva romaani, ja uskon ja toivon, että kuulemme tästä kirjailijasta vielä.

Tähtiä ****+

Day 10 – Favourite classic book

En tiedä lasketaanko Johanna Spyrin Heidi-kirjaa klassikoksi, mutta minulle se on sitä ja Heidi oli suuri suosikkini lapsena, teininä ja vielä nyt aikuisenakin:)

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Day 09 – A book you thought you wouldn’t like but ended up loving

Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät tulee olemaan yksi vuoden 2011 suosikkikirjoistani, olen siitä ihan varma. En edes ajatellut lukevani kirjaa, koska se ei ollut "minuntyyliseni" mutta onneksi luin - ihastuin maailmaneniten, kuten viisivuotias hoitotyttöni sanoo;)

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Day 08 - Most overrated book

Vihdoinkin helppo valinta! Minä en ymmärrä Sieppari ruispellossa-kirjan suosiota joten se on helppo valinta yliarvostetuimmaksi kirjaksi;)


Luin kirjan ennen joulua, ja täältä voitte lukea lukukokemuksestani tarkemmin.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Day 07 – Most underrated book

Tämä on huhtihaasteen tähän saakka vaikein päivä. Olen tosi huono arvioimaan, mikä kirja on arvostettu ja mikä ei. Seuraan vain kirjablogeja ja tiedän suunnilleen, mistä kirjoista täällä on puhuttu, mutta en sen kumemmin mitkä kirjat olisivat arvostettuja, tai ei-arvostettuja. Siispä nostan tähän nyt muutaman kirjan jonka olen itse lukenut ja tykännyt, mutta joista en ole kuullut sen enempää täällä blogimaailmassa puhuttavan;)







keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Nora & Alicia

Nora & Alicia (Broken Paradise, 2004) / Cecilia Samartin. Bazar, 2011. 389 sivua.

 Cecilia Samartinin romaani Nora & Alicia on loistava. Tykkäsin todella paljon, jopa enemmän kuin viime vuonna hehkuttamastani Señor Peregrinosta. Ilahduttavaa oli myös huomata, että nämä kaksi suomennettua Samartinin teosta on keskenään kovin erilaisia, ja silti tykkäsin hurjasti molemmista!

Nora & Alicia ovat serkuksia, kaunis, vaalea, mantelisilmäinen Alicia on vuoden tummaa Noraa vanhempi. Serkukset nauttivat lapsuudestaan 1950-luvun Kuubassa. Tytöt ovat onnellisia, rakastavan perheen ja suvun ympäröimänä. Sunnuntaisin syödään juhlalounas sukulaisten kanssa ja päivisin upotetaan varpaat Havannan rannan sileään, lämpimään hiekkaan jos katolisesta koulusta on vapaapäivä. Tytöt haaveilevat tanssijan urasta, jakavat ensirakkaudet ja teini-ikäisten huolet. Onnellinen lapsuus muuttuu kuitenkin yhtäkkiä kun Fidel Castro ottaa vallan Kuubassa. Nora muuttaa vanhempiensa ja pikkusiskonsa Martan kanssa Yhdysvaltoihin, mutta Alician perhe jää Kuubaan. Elämä ajaa tytöt erilleen, mutta he pysyvät ystävinä. He ovat mukana toistensa elämässä kirjeiden ja ajatusten välityksellä.

Kirjan kertojana toimii Nora, mutta hänen ajatustensa, muistojensa ja satunnaisten kirjeiden kautta pääsee jatkuvasti seuraamaan myös Alician elämää Kuubassa. Nora varttuu siskonsa kanssa Yhdysvalloissa, Alicia taas Castron valtaamassa kommunistisessa Kuubassa. Tyttöjen elämät eroavat toisistaan kovasti, mutta he ovat toistensa luona sydämissään. Kirjassa kerrotaan myös paljon Castron ajan Kuubasta, mutta historia oli niin hyvin ujutettu tarinaan sisään, että se ei häirinnyt missään vaiheessa (kuten esim. eilen mainitsemassani Stalinin lehmissä).

"(...)Koska äiti sanoo, että toivo kuoli Kuubasta jo kauan sitten. Hän sanoo aina, että ihminen voi elää ilman saippuaa ja hammastahnaa, mutta ei ilman toivoa."

Nora & Alicia on jaettu kolmeen osaan, Kuuba, Yhdysvallat ja Havanna, joissa seurataan tyttöjen elämää yhdessä ja erikseen. Tytöt kasvavat naisiksi, uusia elämiä syntyy ja vanhoja tuttuja siirtyy taivaaseen. Nora on onnellinen mutta kaipaa usein takaisin "kotiin", Kuubaan. Alicia taas kohtaa paljon vastoinkäymisiä ja miettii elämäänsä Kuubassa. Koko kirjan läpi kulkee punaisena lankana Kuuba, tyttöjen syvä ystävyys, muistot ja perheen tärkeys. Kotimaataan ei unohda koskaan, vaikka asuukin kauan muualla.

"Ensimmäistä kertaa lähtömme jälkeen näin sinusta unta. Kävelit saaren rantaviivaa pitkin, laahustit hiekassa ja mietit, miksi en ollut vielä palannut. Et vain tajunnut, että minä istuin kaikkein korkeimman palmun latvassa katselemassa sinua.(...)"

Samartinin kieleen ihastuin jo Señor Peregrinossa ja Nora & Aliciassa kieli on yhtä kaunista, kuvailevaa ja sujuvaa. Nora & Alicia tempaisi minut lukijana mukaansa ihan alusta saakka ja piti otteessaan loppuun asti. Tämä oli taas sellainen koskettava kirja joka herätti paljon tunteita, itkin, nauroin ja iloitsin, itkin taas. Todella upea, hieno kirja jota suosittelen lämpimästi kaikille. Viimeistään nyt Cecilia Samartin nousee ihan suosikkikirjailijoideni listan kärkeen.

Tähtiä *****

Day 06 – A book that makes you sad

Olen aika herkkis ja itkupilli mitä kirjoihin ja leffoihin tulee. Rankat toistapahtumiin perustuvat kirjat itkettävät aina, kuten esimerkiksi Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle sekä juuri lukemani Elisabeth Cleven Pidä isää kädestä.

Uskon myös, että esimerkiksi Jenny Downhamin Ennen kuin kuolen tulee itkettämään minua tajuttomasti, ja itkin myös toissa iltana kun luin loppuun Cecilia Samartinin loistavan Nora & Alicia (josta juttua blogiin tänään iltapäivällä, jos vaan ehdin). Jos pitäisi valita yksi kirja, joka tekee minut surulliseksi, se olisi jo mainitsemani Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle. Surulliset, traagiset tositapahtumat on aina pahimpia.


tiistai 5. huhtikuuta 2011

Stalinin lehmät

Stalinin lehmät / Sofi Oksanen. Bazar, 2010 (1. painos 2003). 478 sivua

 Lukupiirimme toisena kirjana oli Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Nyt harmittaa, etten kirjoittanut kirjasta heti sen luettuani vaan jätin sen lukupiiritapaamisen jälkeen kirjoitettavaksi. Nyt kun lukemisesta on pari viikkoa, en muista kirjasta enää mitään;)

Stalinin lehmien aihealueina on syömishäiriöt, Viron historia ja naisten asema Viron historiassa. Kirjassa seurataan Annan nuoruutta kun hän kamppailee bulimian kanssa mutta sivussa myös Annan äidin Katariinan elämää suomalaisen miehen vaimona, 1970-luvun Virossa ennen Suomeen muuttoa. Katariinan suvusta kerrotaan enemmänkin, välillä vieraillaan 1940-luvulla ja käydään läpi Neuvosto-ajan tapahtumia Katariinan suvussa. Vuosisadan alussa virolaisia karkotettiin Siperiaan, he saivat käyttää ainoastaan "käytettyjä" vaatteita ja tavaroita joten ne kuljetettiin salaa Suomesta Viroon. Kirjassa puidaan myös ryssävihaa, virolaisten ja suomalaisten (naisten) eroavaisuuksia ja syömishäiriöiden taustaa. Vääristynyt malli naiseudesta, kontrollintarve ja vaikeat miessuhteet saavat kirjan Annassa aikaan vakavan syömishäiriön joka ohjailee hänen elämäänsä.

Stalinin lehmät kuvailee syömishäiriötä yksityiskohtaisesti ja varmasti juuri niin rankasti kuin se oikeasti onkin. Syömishäiriökohdat olikin kirjassa mielestäni parasta antia, Viron historiasta en sen kummemmin jaksanut kiinnostua. Kaikenkaikkiaan Stalinin lehmät oli minulle pettymys, liikaa ihmisiä, liikaa ajassa hyppimistä ja liikaa samaa syömishäiriön kuvailua. Juttelimme lukupiiritapaamisessamme tänään kirjasta enemmänkin, mutta en edes jaksa puida niitä juttuja täällä. Pettymys oli, ja ellei kyseessä olisi ollut lukupiirikirja, olisin varmasti jättänyt sen kesken.

Tähtiä **.

Day 05 – A book that makes you happy

Kirjoja, jotka tekevät minut onnelliseksi on monia, mutta tänään haluan nostaa esille erityisesti H.E.Batesin Oi ihana toukokuu -kirjan. Luin sen ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja pian olisikin aika lukea se uudelleen. haluaisin myös nähdä kirjaan perustuvan tv-sarjan, mutta en ole vielä löytänyt DVD:tä mistään.

Oi ihana toukokuu kertoo hauskan rempseästä Larkinin perheestä. Larkinit asuvat maalla ja ovat hieman omalaatuisia mutta hervottoman hauskoja. Tämä kirja on juuri sopivaa kesäluettavaa, ja piristää aina. Täytyykin lukea se uudestaan viimeistään kesällä;)


Nyt minä suuntaan suihkun kautta luennolle, päivästä on tulossa vilkas mutta illalla voikin palkita itsensä jollain hyvällä kun edessä on lukupiiritapaaminen:) Mukavaa tiistaita!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Day 04 – Favourite book of your favourite series

Tämä on tosi vaikea! Jalna-sarjan lukemisesta on niin kauan, etten muista yksittäisten kirjojejn tapahtumia sen kummemmin. Tai muistan tapahtumia, mutta en missä kirjassa mitäkin tapahtui. Mma Ramotswea olen lukenut vasta puolitoista kirjaa ja Vimman Helsinki-trilogiastakin vain Gourmetin.

Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjasta tykkäsin eniten sarjan toisesta osasta, Shopaholic Abroad. Siinä Becky viimeistään ihastuu ja rakastuu tulevaan aviomieheensä ja romanttista hömppää on ihana lukea kesälomalla;) Juuri tämä kirja on suosikkini ehkä siksi, että sen lukemiseen liityy ihania muistoja. Nautin kirjasta etelän lämmössä muutama vuosi sitten, Becky Bloomwoodin seikkailut oli parasta rantalukemista!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Day 03 – Your favourite series

Tämä huhtikuun haaste on jo alussa vaikeampi kuin odotin. Tänään pitäisi keksiä suosikkikirjasarja. Tein joku aika sitten postauksen Mazo de la Rochen Jalna-sarjasta joka on yksi ainoita kokonaisia kirjasarjoja joita olen lukenut. Viimeksi kun sen luin tykkäsin kovasti, joten Jalnat on ainakin mainittava tässä. Tällä hetkellä luen Mma Ramotswe-sarjan toista kirjaa ja Alexander McCall Smithin kirjoittamat kirjat on kivaa luettavaa. Kirjasarjaksi voi kai myös kutsua Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa jonka ekasta osasta tykkäsin todella paljon, kaksi muuta on yhä lukematta.



Tuomas Vimman Helsinki-trilogiasta olen lukenut viimeisen osan, Gourmet. Gourmet oli aivan loistava ja trilogian kaksi muuta osaa löytyy omasta hyllystäni mutta en ole vielä ehtinyt lukea niitä(kään).



Sellaistapa kolmantena haastepäivänä. Nyt vielä loistavan kirjan pariin loppuillaksi ja huomenna takaisin Turkuun opiskelujen pariin. Uusi viikko tuo mukanaan paljon kivaa. Tiistaina on kauan odotettu lukupiiritapaaminen ja keskiviikkona erään latinohurmurin konsertti;) Upeaa sunnuntai-iltaa kaikille!

EDIT klo 21:30. Arghh! Unohdin kokonaan Himoshoppaajat! Siis ultimate-ykköshömppäsuosikkini on Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarja jonka kirjat luen aina tuoreeltaan englanniksi. Uusin on vielä kesken, sain sen joululahjaksi mutta kirjaston palautuspäivä muiden kirjojen osalta lähenee joten olen säästellyt Himoshoppaajaa. Mutta siinä siis sarjasuosikkini;)

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Day 2: A book that you’ve read more than 3 times

Minä en lue kirjoja useaan kertaan, enkä ole tainnut lukea mitään kirjaa kolmeen kertaan paitsi lapsena jonkun lastenkirjan. Haluan kuitenkin tässä kohdassa tuoda esille erään kaikkien aikojen suosikkikirjoistani, jonka olen lukenut kaksi kertaa ja lisäksi katsonut kirjan pohjalta tehdyn elokuvan. Kyseessä on Sue Monk Kiddin Mehiläisten salaisuudet jonka luin ekan kerran joskus teininä, ehkäpä 15-vuotiaana.

Mehiläisten salaisuudet (The Secret Life of Bees, 2002) / Sue Monk Kidd

 Toisen kerran luin kirjan kaksi kesää sitten ja tykkäsin vielä enemmän kuin ekalla lukukerralla. Toisen lukukerran jälkeen katsoin myös loistavan elokuvan Mehiläisten salaisuudet (2008) jonka pääosaa näyttelee Dakota Fanning. Elokuvan on muuten ohjannut näyttelijä Will Smith vaimonsa Jada Pinkett-Smithin kanssa.

En kerro tässä kohtaa kirjan juonesta ja tapahtumista yhtään mitään, sillä tarkoituksenani on lukea kyseinen kirja piakkoin. Löysin nimittäin upouuden, kovakantisen version muutamalla eurolla taannoisella kirjakauppareissulla joten haluan lukea sen pian;) Tuon kirjan sitten tänne blogin puolelle, ja kerron kirjasta tarkemmin silloin.

Pidä isää kädestä

Pidä isää kädestä! (En stor och en lite är borta, 2002) / Elisabeth Cleve. WSOY 2005. 224 sivua


Elisabeth Cleven toinen suomennettu teos Pidä isää kädestä! -kaksivuotias kriisiterapiassa kertoo kaksivuotiaasta Victorista, jonka äiti ja nuorempi veli ovat vähän aikaa sitten kuolleet auto-onnettomuudessa. Victor saapuu surun murtaman isänsä Fredrikin kanssa Erica-säätiöön lastenpsykoterapeuttina toimivan Elisabethin vastaanotolle. Fredrikin sukulaiset ovat sitä mieltä. että Victorille tekisi hyvää jutella psykologin kanssa. Nuori poika reagoi äitinsä ja veljensä kuolemaan yli-iloisella käytöksellä. Kun koko suku suree suurta menetystä, traagista auto-onnettomuutta, kaksivuotias Victor yrittää saada kaiken ennalleen. Hän nauraa, laulaa ja riehuu ja yrittää sillä tavalla saada muitakin nauramaan. Elisabeth kuvailee kirjassaan Victorin kolme kuukautta kestävää kriisiterapiaa jonka aikana poika oppii työstämään suruaan ja ymmärtämään tapahtuneen.

Elisabeth ja Victor tapaavat kolmen kuukauden ajan, kerran viikossa. Victorin isä Fredrik istuu oman terapeuttinsa Jorgen kanssa aina viereisessä huoneessa juttelemassa kun Victor leikkii Elisabethin kanssa. Terapiajakson alussa Victor käy useasti katsomassa isäänsä viereisessä huoneessa, hän huolehtii isästään tavalla, jolla kaksivuotiaan ei kuuluisi. Victor huolehtii isän vaatteista, tarkistaa aina että isä istuu omassa tuolissaan ja tarkistaa että isällä on kaikki hyvin toisessa huoneessa. Victor tarjoilee isälle leikkipiparkakkuja ja muuta ruokaa. Terapian edetessä Victorin ja Fredrikin roolit muuttuvat takaisin normaalimmiksi, Victorista tulee se pieni lapsi josta isä pitää huolen eikä toisinpäin. Terapian aikana Victor oppii myös leikin avulla osoittamaan ymmärrystään onnettomuudesta ja siitä, että äiti ja pikkuveli eivät enää tule takaisin. Victorin leikeistä näkyy paljon symboleja, hiekkaan puoliksi hautautuneita eläimiä, kaksi tyhjää tuolia, iso ja pieni pallo, ruumisauto ja paloauto jonka kyydissä on tonttu, iso ja pieni nukke, leikkiauto jonka vasen ovi on teipillä kiinni, ettei äiti ja pikkuveli tipu autosta.

Pidä isää kädestä! kuvailee uskomattoman hyvin, mutta liikuttavasti, kuinka paljon pieni lapsi ymmärtää kuolemasta ja traumoista vaikka eivät vielä osaa kuvailla tapahtumia sanoin. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon kaksivuotias Victor osasi sanoin kuvailla tapahtumia ja tunteitaan. Kirjan lopussa, terapian lähestyessä loppua Victor osoittaa Elisabethille, että hän on ymmärtänyt kuoleman merkityksen, mutta myös sen, että hänellä on nyt eväät jatkaa elämäänsä. Victor on nimensä mukaisesti voittaja.

Pidä isää kädestä! on liikuttava ja todella opettavainen kirja. Victorin terapiaa oli samalla liikuttavaa, raskasta mutta myös mielenkiintoista seurata. Kyynelehdin useassa kohdassa, Elisabeth Cleve onnistui kuvailemaan terapian kulkua ja Victorin käytöstä todella todentuntuisesti ja liikuttavasti, kirjan keskellä olevat valokuvat Victorin symbolisista leikeistä lisäsivät ymmärrystä entisestään. Ihailin Elisabeth Cleven taitoa toimia rankassa tilanteessa, hän kuvaili myös omia tunteitaan terapeuttina josta pidin kovasti. Toivottavasti tulevana lapsipsykoterapeuttina oli lohduttavaa lukea, että terapeuttikin saa surea ja jopa itkeä lapsen mukana.
Pidä isää kädestä oli surullinen, opettavainen ja todella liikuttava kirja mutta samalla kuitenkin lohtua tuova ja tavallaan myös selviytymistarina. Kirja osoittaa, että jo ihan pienet lapset voivat saada oikeanlaisella lähestymistavalla todellakin hyötyä ja apua terapiasta.

Tähtiä ****+

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Day 1: best book you read last year

Aloitetaanpa huhtikuun haaste viime vuoden parhaalla kirjalla. Tein loppuvuodesta katsauksen suosikkikirjoihini joita luin 2010 ja vaikka se on tylsää, toistan tässä nyt niitä suosikkeja. Viime vuoden huippukirjoja oli oikeastaan kolme, en osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen:

Poltetut varjot / Kamila Shamsie



Kukkien verellä kirjottu / Anita Amirrezvani



Señor Peregrino / Cecilia Samartin



Nyt sohvalle kirjan pariin! Tulin juuri viikonlopuksi vanhempien luokse, huomenna on tiedossa perhereissu sukulaisten luokse Lahteen ja sunnuntaina tenttiin lukemista. Onneksi edes yhden päivän saa lepäillä noista opiskelukiireistä:) Mukavaa ja kirjarikasta viikonloppua kaikille!